Tarina alkaa kahden ystävän, Roei Derin ja traktoriharrastajan sattumasta kohtaamisesta, jolla oli Roein tavoin pehmeä paikka tehokkaille koneille ja heidän hoidetuille pelloille. Roei, joka tunnetaan vaikuttavasta laivastostaan John Deere traktorit, toivotti ystävänsä usein tervetulleeksi ohjaamoon sadonkorjuukauden aikana. Siellä he imeytyivät juuri kynnetyn maan maanläheisessä tuoksussa ja ihmettelivät hevosvoimia jalkojensa alla. Mutta vaikka Roein nykyaikaiset traktorit tehostivat hänen työtään, hänellä oli harrastus, joka piti hänet kiireisenä työajan jälkeen: vintagen palauttaminen John Deere koneita. Äskettäin hän oli suorittanut kaksi merkittävää restaurointia – a John Deere 3020 ja a John Deere 4020 FWD.

Kun hän ylpeänä esitteli näitä kunnostettuja kaunokaisia, hänen ystävänsä ei voinut olla innostunut. Lähes ajattelematta hän ilmoitti, että hänkin halusi ryhtyä kunnostusprojektiin. Roei, joka tunnisti tämän innostuksen kipinän, ei hukannut hetkeäkään. "Tiedän tasan sinulle sopivan", hän sanoi virnistettynä ja ojensi ystävänsä yhteyden Ziv Rikliniin, vuosikerta omistajaan. John Deere hän tiesi, että se sopisi täydellisesti: 1964 John Deere 3020 Syncro-Range.

Järjestelyt tehtiin nopeasti, ja pian he lähtivät tapaamaan Zivia. Muutaman kupillisen kahvin, vaihtaneiden tarinoiden ja muutaman yhteisen savukkeen ääressä he keskustelivat koneesta syvällisesti. Kokouksen loppuun mennessä tehtiin sopimus - John Deere 3020 oli hänen ystävänsä, valmiina matkalle takaisin loistoaikaan.

Vaikka traktori oli vielä käyttökunnossa, siinä oli menneiden vuosien jälkiä. Jokainen osa oli toimiva, mutta sen kiilto oli haalistunut kauan sitten, piilossa pöly- ja kulumiskerrosten alle. Inspiroituneena tämän 3020:n kuvasta, sellaisena kuin se aikoinaan näytti – kirkkaalta ja koskemattomalta, kun se vierii tehtaan lattialta – hän päätti herättää sen henkiin, aivan sellaisena kuin se näytti noin 53 vuotta sitten:

Valmistelut

Kunnostusprojektin valmistelu alkoi olennaisella askeleella: oikean työtilan luomisella. Traktoriharrastajan isä omisti maatilan, jossa oli pieni autotalli työkaluja ja laitteita varten, mutta nopeasti kävi selväksi, että tämä entisöinti tarvitsee varatun tilan, jossa oli tilaa. Projektin laajuus vaati päivitystä – isomman autotallin, joka pystyisi hoitamaan edessä olevat laajat työt.
Tätä tavoitetta silmällä pitäen he päättivät rakentaa uuden, tilavamman työpajan. He aloittivat siivoamalla vanhan navetan jäänteet ja poistamalla huolellisesti vuosia kertyneet roskat. Siivous ei ollut pieni tehtävä, mutta se oli ensimmäinen askel alueen muuttamisessa vuosikertaa tuovaksi sopivaksi työpajaksi John Deere takaisin elämään.

Kun roskat oli raivattu ja alue valmisteltu, seuraava askel oli luoda vahva perusta uudelle autotallille. Ne tasoittivat maan huolellisesti ja varmistivat vakaan pinnan, joka tukisi sekä rakenteen että sen sisältämän raskaan kaluston. He valmistivat alueen tarkasti ja kärsivällisesti, ja riittävän pian se oli valmis betonivalua varten.

Betonin kaataminen oli merkittävä virstanpylväs – se merkitsi siirtymistä suunnittelusta rakentamiseen, ja pian tästä vankasta perustasta tulee heidän entisöintityönsä sydän. Kun betoni kovetti, he olivat askeleen lähempänä oman työtilan olemassaoloa edessä olevaa projektia varten.

Betoniperustussarjalla ne siirtyivät nopeasti sulkeutumaan seiniin, jolloin avoimesta tilasta tuli tukeva, suljettu työpaja. Seinä seinältä rakenne muotoutui, kunnes lopulta uusi autotalli oli valmis.

Työtila oli nyt valmis – täydellinen paikka tulevaa kunnostusta varten John Deere 3020.

Kylmänä, sateisena joulukuun päivänä traktori saapui vihdoin uuteen kotiinsa. Toisen taitavan restauraattorin, Meir Ben-Shushanin, joka tunnettiin ystävien nimellä MBS, avulla he kuljettivat John Deere 3020 vasta rakennettuun autotalliin.

Säästä huolimatta tunnelma oli korkealla. Traktori oli nyt paikallaan ja valmis aloittamaan matkansa takaisin elämään uuden omistajansa ja hänen omistautuneen tiiminsä osaavissa käsissä.

Lisävalmistelut

Kun traktori asettui uuteen konepajaan, muotoutui suunnitelma. Isä ja poika suostuivat käsittelemään projektia kärsivällisesti ja tarkasti – ilman kiirettä eikä oikoteitä. Maanviljelijälle tämä ei ollut pieni sitoumus. Maanviljely vaatii usein nopeita korjauksia ja näppärää improvisaatiota, koska ajasta on aina pulaa. Maanviljelijät ovat väistämättä kaikkien aikojen huippuja: hitsaajat, mekaanikot, rakentajat ja paljon muuta.

Mutta tämä kunnostus olisi erilainen. He halusivat tehdä kaiken kirjan mukaan. Joten ensimmäinen askel oli tilata alkuperäinen huoltokäsikirja ja osaluettelo Jensalesilta. Nämä oppaat olisivat heidän oppaitaan ja varmistavat, että jokaisessa vaiheessa kunnioitetaan sen eheyttä John Deere 3020-luvun alkuperäinen muotoilu.

Kun käsikirjat saapuivat, oli aika sukeltaa sisään. He alkoivat purkaa traktoria pala palalta tarkastaen huolellisesti jokaisen osan. Kaikki puuttuvat, rikkinäiset tai toimimattomat osat merkittiin korvattavaksi. Kaiken pitämiseksi järjestyksessä luotiin yksityiskohtainen Excel-asiakirja, joka seuraa kaikkia tarvittavia osia – askel, joka osoittautui nopeasti korvaamattomaksi luettelon kasvaessa.

Tämä huolellinen lähestymistapa varmisti, että mitään ei jäänyt huomaamatta, mikä loi vankan perustan todelliselle restauroinnille, joka toisi John Deere takaisin elämään jokaisen yksityiskohdan ollessa paikoillaan.

Restauroinnin osien hankinta osoittautui yhdeksi suurimmista haasteista, sillä lähes kaiken piti tulla Yhdysvalloista. Vaikka osien löytäminen verkosta oli yksinkertaista, niiden toimittaminen Israeliin oli toinen tarina. Suuremmat tai harvinaiset kappaleet – kuten pelti- ja tuolikokoonpano – tilattiin AG Partsilta. AG Partsin Chuck oli erityisen hyödyllinen prosessin ohjaamisessa, mutta toimitus oli monimutkaista. Huolintapalvelun, USHOPSin, käyttö auttoi, vaikka se merkitsikin tullipaperien ja virallisten lomakkeiden selailua, jotta kaikki selvitettiin sujuvasti.

Yleisempiä komponentteja varten paikallinen John Deere jälleenmyyjä tuli auttamaan. Yuval, heidän luotettu yhteyshenkilönsä, tarjosi olennaiset osat, mikä teki siitä tiimityön.

Työkalujen mukana tuli odottamaton käänne. Koska John Deere traktorit ovat ylpeänä amerikkalaisia, ne on rakennettu keisarillisen mittausjärjestelmän avulla. Tämä tarkoitti, että kaikkien työkalujen oli oltava tuumina, mikä teki perheen metristen jakoavaimien ja työkalujen kokoelmasta käytännössä hyödyttömän. Tuoreiden tuumapohjaisten työkalujen avulla he olivat valmiita ottamaan vastaan ​​jokaisen pultin, ruuvin ja paneelin.

Todellinen alku ja todellisuus

Kun traktori oli täysin purettu, oli aika arvioida pellin kunto läheltä. Tarkastuksessa paljastui vakavia ongelmia, erityisesti lokasuojissa. Vuosien altistuminen oli jättänyt ne karkeaan muotoon, ja ruoste oli lähes kokonaan syönyt pohjat. Vauriot olivat laajat, ja oli selvää, että näiden osien kunnostaminen vaatisi paljon työtä tai vaatisi mahdollisesti täydellisen vaihdon.

Tämä oli yksi niistä hetkistä, jolloin täydellisen restauroinnin todellisuus asettui, mutta he olivat sitoutuneet näkemään sen läpi, ruostetta ja kaikkea.

Onneksi kaikki peltilevyt eivät olleet niin huonossa kunnossa. Konepelti ja koppa, vaikkakin vanhat, olivat edelleen suhteellisen kunnollisessa kunnossa lokasuojaihin verrattuna. Vaikka ne vaativat hieman huomiota palauttaakseen alkuperäisen kiillonsa, nämä kappaleet näyttivät pelastettavilta huolellisella hiomalla ja korjauksella.

Se oli pieni helpotus, koska tiesin, että jotkin alkuperäiset osat voitaisiin todennäköisesti palauttaa eikä vaihtaa kokonaan.

Tarkastuksessa paljastui myös, että etulevy oli karkeassa kunnossa – se oli täysin vääntynyt muodoltaan. Tämä kappale vaatisi joko vakavan muotoilun tai täyden vaihdon palauttaakseen sen alkuperäiseen ilmeeseensä.

Jokainen löytö korosti edessä olevaa työtä, mutta jokainen havaittu yksityiskohta oli askeleen lähempänä täydellistä, uskollista restaurointia. John Deere.

Huuvasta tuli kokeellinen testikenttä vanhan maalin poistamiselle. Hän kokeili erilaisia ​​kemiallisia maalinpoistoaineita toivoen nopeaa ratkaisua, mutta mikään ei vastannut odotuksia. Loppujen lopuksi hyvä vanhanaikainen hiekkapaperi ja metallisivellin osoittautuivat tehokkaimmaksi tavaksi riisua maali paljaalle metallille.

Kun kaikki peltiosat oli koottu, hän vei ne taitavalle sepälle ammattimaisen lausunnon saamiseksi. Tuomio oli selvä: jokainen pala oli korjauskelvoton. Yllättäen tämä diagnoosi oli hieman helpotus – se tarkoitti, että hän saattoi tilata uusia osia luottavaisin mielin tietäen, että vanhan metallin entisöiminen ei koskaan saavuttaisi tuota tuoretta, linjan ulkoasua. Aloittaminen uudella peltilevyllä varmistaisi, että traktori näyttää mahdollisimman läheltä tehdasuutta, ilman raskasta täyteainetta tai tilkkutöitä.

Pienten osien hankkiminen

Oikeiden mutterien, ruuvien, aluslevyjen ja muiden pienten laitteiston osien löytäminen osoittautui toiseksi haasteeksi. Vaikka John Deere Jälleenmyyjät varastoivat niitä, ne toimitettiin tyypillisesti 50, 100 tai jopa 250 kappaleen suurpakkauksissa – paljon enemmän kuin yksi traktori tarvitsee.

Pienen etsinnän jälkeen hän löysi verkosta Green Part Storen, aarreaitta tietyille osille ilman massaa. Siinä oli kaikki mitä hän tarvitsi hallittavissa määrin. Muutamalla napsautuksella hän teki tilauksen, ja pian saapuivat tarkat osat, joista jokainen oli valmis toimimaan kunnostuksessa.

Jarruventtiilikokoonpano

Jarruventtiilikokoonpano oli listalla seuraavana. Vaikka vain repeytyneiden saappaiden vaihtaminen olisi ollut nopea ratkaisu, he päättivät mennä ylimääräiseen mailiin. Yksinkertaisen paikannuksen sijaan he purkivat koko kokoonpanon ja valitsivat täydellisen kunnostuksen. Tällä tavalla he pystyivät varmistamaan, että kaikki osat palautettiin huippukuntoon, mikä takaa, että jarrut toimivat yhtä sujuvasti kuin sinä päivänä, jolloin traktori vieritettiin ensimmäisen kerran tehtaalta.

Jarruventtiilikokoonpanon peruskorjaus ei ollut helppo tehtävä. Se vaati vakaata kättä ja paljon kärsivällisyyttä, mutta vaivannäkö oli sen arvoista. Tietäen jarrujen toimivan täydellisesti antoi hänelle mielenrauhan.

Hän oli tilannut täydellisen jarrujen huoltosarjan (AR31946) sekä kaksi uutta suojusta (RE244537) erityisesti tätä työtä varten. Kun osat saapuivat, hän aloitti varovasti peruskorjauksen ja työskenteli muovilaatikon sisällä välttääkseen kadotuksen pienistä kappaleista. Jokainen komponentti puhdistettiin huolellisesti kerosiinilla, harjalla ja korkeapaineilmalla, mikä varmisti, että kaikki oli tahratonta ja valmis koottavaksi.

Se oli vaivalloinen prosessi, mutta kun jokainen osa napsahti takaisin paikoilleen, hän tiesi, että jarrut olivat nyt täysin kunnostettuja ja luotettavia.

Aloitakseen jarruventtiilikokoonpanon herkän työn hän asetteli huolellisesti jokaisen osan pieneen laatikkoon kaikkien pienten liikkuvien komponenttien kanssa. Tämä asennus auttoi häntä pitämään kaiken järjestyksessä ja käden ulottuvilla, minimoiden kriittisten osien menettämisen riskin.

Kun jokainen osa oli lajiteltu ja näkyvissä, hän oli valmis sukeltamaan huolelliseen jarrukokoonpanon puhdistamiseen ja kokoamiseen varmistaen, että jokainen osa oli huomioitu ja valmisteltu moitteetonta uudelleenrakentamista varten.

O-renkaiden vaihtaminen oli huolellinen prosessi, ja niitä piti vaihtaa paljon. Ennen jokaisen uuden O-renkaan laittamista hän levitti hieman öljyä varmistaakseen sujuvan istuvuuden kokoamisen aikana. Hän huolehti siitä, että kaikki vanhat osat hävitettiin pois työtilastaan ​​estäen sekoittumisen uusien komponenttien kanssa.

Erityisen herkkiä olivat kokoonpanon sisällä olevat neljä metallipalloa – pieniä mutta välttämättömiä kappaleita, jotka saattoivat helposti kadota. Varovasti hän varmisti, että jokainen oli tukevasti paikoillaan. Kun kokoonpanon alaosa oli valmis, oli kiinnitettävä paperitiiviste, joka tiivisti ja merkitsi jälleen askelta lähemmäksi täysin kunnostettua jarrujärjestelmää.

Kun alempi kokoonpano oli valmis ja paperitiiviste paikallaan, hän siirtyi yläosaan viimeistelemään työn. Jotkut palaset olivat pieniä, mikä teki uudelleen kokoamisesta hieman haastavaa, mutta hän löysi nerokkaan suunnitteluominaisuuden John Deereinsinöörit: jokainen osa on suunniteltu sopimaan vain oikeaan asentoonsa.

Tämä älykäs suunnittelu merkitsi sitä, että virheriskiä oli vähän, mikä antoi hänelle mahdollisuuden edetä luottavaisesti tietäen, että jokainen pala oli siellä, missä se kuului. Lopuksi, kun yläkokoonpano oli kiinnitetty, jarruventtiili palautettiin täysin, ja hän saattoi olla varma, että se toimisi tarkoitetulla tavalla.

Ohjausventtiilin kokoonpano

Purkamisen aikana hän huomasi hienovaraisen ongelman ohjausventtiilikokoonpanossa. Se "hikoili" hydrauliöljyä, mikä osoitti vuotoa, vaikka tarkkaa lähdettä oli vaikea määrittää. Ongelman ratkaisemiseksi hän päätti, että koko kokoonpano olisi tarkastettava ja korjattava perusteellisesti.

Ensimmäinen askel oli puhdistaa se huolellisesti käyttämällä kerosiinia ja sen jälkeen bensiiniä poistamaan kaikki öljyjäämät. Tämä huolellinen puhdistus helpottaisi vuodon paikantamista ja varmistaisi vakaan korjauksen, mikä luo alustan vuotottomalle ohjausjärjestelmälle.

Hän aloitti irrottamalla kaikki öljyputket ja hydraulisen selektiivisen vivuston, jotka estivät pääsyn ohjausventtiilikokoonpanoon. Kun nämä olivat poissa tieltä, hän pääsi neljään mutteriin, jotka kiinnittivät kokoonpanon.

Prosessi oli huolellinen ja varmisti, että jokainen linja ja liitäntä irrotettiin oikein vaurioiden välttämiseksi. Nyt, kun noihin avainmutteriin oli vapaa pääsy, ohjausventtiilikokoonpano oli valmis poistettavaksi tarkastusta ja korjausta varten.

Tuntui melkein siltä John Deere oli suunnitellut koko traktorin tämän yhden kokoonpanon ympärille. Sen poistaminen ei ollut pieni saavutus – se vaati kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Irrotettuaan varovasti neljä mutteria, hän onnistui nostamaan kokoonpanon ulos, vaikka se osoittautuikin yllättävän raskaaksi.

Kun hän vapautui traktorista, hän toi sen suoraan työpöydälle, valmiina sukeltamaan korjausprosessiin ja korjaamaan lopulta vaikeasti havaittavan hydrauliikkavuodon.

Vaikka valokuvat purkamisesta ja kokoamisesta eivät olleet tarpeeksi hyviä jaettavaksi, itse toimenpide oli suoraviivainen. Prosessi vaati 12 mutterin poistamista – kuusi kotelon kummaltakin puolelta – ja erityistä varovaisuutta, etteivät kokoonpanon kaksi laakeripalloa katoa.

Hän vaihtoi kaikki tiivisteet, O-renkaat ja aluslevyt AR39585-ohjauksen korjaussarjan avulla varmistaen, että kokoonpano oli täysin tiivis ja tiivis. Hän päätti kuitenkin olla uusimatta sisäventtiilejä, koska niiden oikea säätö vaatisi erikoistyökaluja.

Kokoaminen oli haastavaa venttiilin istukan jousen jäykkyyden vuoksi, mutta hän selvisi siitä sinnikkäästi. Kun se oli koottu kokonaan uudelleen, hän sulki kotelon, puhdisti kaiken huolellisesti ja maalasi yksikölle uuden maalikerroksen palauttaen sen alkuperäiseen ulkonäköön ja toimivuuteen.

Osien maalaus

Kun mekaaninen kunnostus oli valmis, hänen edessään oli viimeinen ja pelottavin vaihe: maalaus. Aiemmin jokainen maalausyritys – oli se sitten seinä tai tuoli, siveltimellä tai aerosolilla – oli turhauttavan epäonnistunut. Mutta tällä kertaa panokset olivat korkeammat. Huono maalaus heikentäisi traktorin entisöimiseen tehtyä kovaa työtä, eikä se ollut vaihtoehto.

Hän päätti saada sen oikein ja ryhtyi oppimaan. Hän katsoi lukemattomia YouTube-opetusohjelmia, pyysi neuvoja ystäviltä ja ammattilaisilta ja selailee artikkeleita, joissa kerrottiin yksityiskohtaisesti kaikki hyvän maalauksen näkökohdat. Siitä huolimatta hän huomasi lykkäävänsä tehtävää, kunnes hän lopulta päätti, ettei viivyttele enää varaa. Alkuperäissarjan kanssa John Deere maalit käsissään, hän oli valmis ottamaan vastaan ​​haasteen suoraan tietäen, että tämä viimeinen silaus olisi restauroinnin kruunaava saavutus.

Jokainen komponentti oli maalattava yksitellen ennen kuin se koottiin uudelleen traktoriin, ja itse traktorin runko vaati maalauksen ennen kaikkien osien kiinnittämistä. Valmistelua varten hän hioi ja kiillotti jokaisen kappaleen huolellisesti varmistaen tasaisen pinnan ja puhdisti sitten huolellisesti pölyn ja öljyn tinnerillä (Mark-32). Tämä vaihe oli välttämätön, jotta maali kiinnittyisi tasaisesti ja tasaisesti metalliin.

Sisäisten ja raskaiden osien osalta hän aloitti ruosteenestomaalilla lisäsuojakerroksen lisäämiseksi. Tämä valmistelu loi pohjan viimeistelylle, joka ei vain näyttäisi hyvältä, vaan myös kestää kulutusta ajan myötä ja säilyttää traktorin uuden ilmeen tulevina vuosina.

Ruosteenestopinnoitteen jälkeen hän pyyhki jokaisen osan vielä kerran ohenteella (Mark-32) varmistaakseen tahrattoman pinnan ennen lopullisen maalin levittämistä. Hän levitti kolme kerrosta huolellisesti kullekin osalle käyttämällä keskisuurta ilmamäärää ja pientä maalimäärää. Tämä tekniikka mahdollisti tasaisen, hallitun peittävyyden, mikä tuo esiin tasaisen, ammattimaisen lopputuloksen.

Toisella kerroksella tulokset olivat jo vaikuttavia, ja hänen itseluottamuksensa kasvoi, kun eloisa vihreä väri alkoi paistaa läpi. Lopulta, kun jokainen osa kuivui toisen maalausvaiheen jälkeen, hän näki kunnostuksen koontuvan kauniisti yhteen – jokainen pala näytti nyt yhtä tuoreelta kuin päivänä, jolloin se lähti tehtaalta.

Mahdolliset maalipisarat tai epätasaiset kohdat hiottiin ja kiillotettiin huolellisesti kerrosten välissä, jotta pinta pysyi virheettömänä. Tämä lisähuomio yksityiskohtiin varmisti, että jokainen maalikerros oli sileä ja tasainen, eikä siinä ole epätäydellisyyksiä.

Kun pinta oli valmisteltu täydellisesti, hän levitti viimeisen pinnoitteen tietäen, että tämä huolellinen lähestymistapa antaisi traktorille ammattimaisen, kiillotetun ulkonäön, joka on kaiken panostetun kovan työn arvoinen.

Alkuruoka

Alkuperäinen käynnistin osoittautui erinomaisessa kunnossa ja toimi moitteettomasti, mikä oli rauhoittava löytö kunnostusprosessin aikana. Hän huomasi kuitenkin oudon ongelman polttoainesuodattimissa: ne oli asennettu väärään paikkaan. Jostain tuntemattomasta syystä joku oli improvisoinut asentoaan kiinnittäen ne traktorin rungon oikealle puolelle eikä oikeaan paikkaan moottorilohkon vasemmalla puolella.

Tämä väärä sijoitus oli hämmentävä, mutta hän tiesi, että niiden palauttaminen alkuperäiseen asentoonsa oli välttämätöntä. Suodattimien palauttaminen niille tarkoitettuun paikkaan kunnioittaisi alkuperäistä suunnittelua ja varmistaisi, että traktori toimii tarkoitetulla tavalla.

Kun polttoainesuodattimen kotelo vihdoin kiinnitettiin oikealle paikalleen moottorilohkossa, ilmeni uusi ongelma. Tila ei yksinkertaisesti riittänyt suodattimille ja suurelle Delcon käynnistimelle. Yhden heistä oli lähdettävä, ja harkinnan jälkeen hän päätti poistaa vanhan käynnistimen.

Vaikka täysin toimivasta alkuperäisestä osasta oli vaikea luopua, tämä valinta mahdollisti polttoainejärjestelmän kunnostamisen suunnitellusti. Delcon käynnistimen irrotus vapautti tien suodattimille istumaan tiukasti tarkoitetuille asemille, mikä toi hänet askeleen lähemmäksi täysin autenttista restaurointia.

Tilaongelman ratkaisemiseksi hän osti uuden kompaktin, tehokkaan käynnistimen, joka mahtui siististi polttoainesuodattimien viereen. Hän pysyi uskollisena traktorin ulkonäölle ja maalasi uuden käynnistimen John Deere vihreä ja asenna se huolellisesti. Kun käynnistys- ja suodatinkotelo on nyt paikoillaan, kaikki sopivat täydellisesti, aivan kuten se alun perin suunniteltiin.

Näky oli tyydyttävä – moottoritila näytti täsmälleen sellaiselta kuin sen pitikin, ja jokainen osa oikeilla paikoillaan sekoitti toimivuuden traktorin autenttiseen vintage-estetiikkaan.

Pyörien kunnostus

Takapyörien purkaminen tuntui yksinkertaiselta tehtävältä. Prosessi aloitettiin vapauttamalla mutterit pyörän holkista – kolme edessä ja kolme takana kummassakin holkissa. Tämä vaihe kevensi akseliin kohdistuvaa painetta, jolloin hihat löystyivät.

Seuraavaksi hän käänsi ruuvia työntämään hihat ulos ja lopuksi käänsi hammasratasta liukuakseen pyörän tasaisesti pois akselilta. Näiden vaiheiden tarkka noudattaminen teki siitä hallittavan, varmistaen, että jokainen komponentti poistettiin turvallisesti aiheuttamatta kohtuutonta rasitusta mihinkään pyöräkokoonpanon osaan.

Vasen takapyörä liukui pois ilman ongelmia, mutta oikea oli eri tarina – se oli täysin jumissa, ikään kuin se olisi "syntynyt helvettiin". Päästäkseen sen irti hänen täytyi käyttää taskulamppua, lämmittäen ja jäähdyttäen pyörää toistuvasti löysätäkseen sen pitoa akselista.

Silloinkin kesti pitkän tangon, jotta vipuvoima vihdoin sai periksi itsepintaisen hammaspyörän. Pitkän sinnikkyyden ja huolellisen ohjailun jälkeen oikea pyörä lopulta antautui ja liukui pois akselilta. Se oli kova taistelu, mutta jälleen yksi vaihe oli valmis kunnostusprosessissa.

Kun takapyörät olivat vihdoin irti, hän poisti vanhat renkaat ja vaihtoi kaikki mutterit ja pultit, jotka yhdistävät vanteen pyörään, mikä varmisti uuden asennuksen turvallisen istuvuuden. Etupyörien irrottaminen oli helppoa takapyöriin verrattuna, ja se irtosi helposti ilman mitään meteliä. Napojen lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin vielä yhden tehtävän – ne olivat kuluneet ja ne olisi myös vaihdettava.

Se oli toinen odottamaton askel, mutta jokainen päivitys toi traktorin lähemmäs alkuperäistä, luotettavaa muotoaan.